Amerikkaisia juhlapyhiä metsästämässä

k2.jpg

Kaiversimme kurpitsan ja loppuviikosta kaiverretaan vielä toinen. Se on muuten hauskaa puuhaa, sottaista, mutta hauskaa. Ja jos minulta onnistuu kurpitsan kasvojen muotoilu, niin onnistuu se keneltä vain, uskokaa. Tyttäreni on näissä sottaamisasioissa vähän hienohelma ja koki kaivertamisen turhan likaisena puuhana. Hän tyytyikin oikeastaan seuraamaan sivusta kun tyhjensin vihannesta sanomalehtien päälle, piirsi kuitenkin apunani rajat kasvoille. Tällä kertaa käytössämme oli oikea kurpitsankaiverrussetti, edellisvuosina olen tökkinyt huulten rajoja milloin milläkin. Suosittelen kyllä setin hankintaa lämpimästi, jos tähän puuhaan vielä ryhdytte. Jostain syystä tekeleiltämme unohtuu aina nenä, seuraavaan koitan muistaa senkin piirtää. Muutenkin on pian aika koristella kotia, koska meillä on Halloween-juhlat, jotka tyttöni haluaa pitää naapuruston neljälle kaverille. Luvassa on kuulemma ainakin tanssia, kuppikakkuja ja naamiaisasuja. Jäkikasvu lämpenee nyt jo teemajuhlille, olen siis onnistunut.

k1

Fanitan muutenkin amerikkalaisten rikasta juhlaperinnettä. Juhlia ei ole koskaan liikaa ja pimeässä syksyssä ja talvessa olisi kiva aina odottaa jotain ”pakollista” juhlapyhää, jouluun kun syyskuun jälkeen tuppaa olemaan vielä aikaa. Toki täällä meillä päin Halloweenia vietetäänkin ainakin Trick-or-treat -kierroksien merkeissä ja vasta tänä vuonna opin, että yksikään lapsi ei tule ovelle, jos asunnon etukuistia ei ole koristeltu. Tästä mokasta viisastuneena kaiverramme tosiaan vähän lisää kurpisoja ja asetamme haamupallon paikoilleen. Toisaaltahan tämä sääntö on hyvinkin järkevää, koska uuden juhlan väkisin tuonti meidän perinteisiin ei varmasti miellytä kaikkia, eikä tietysti tarvitsekaan.

IMG_7661

Kanervat istutin tänään, ja sen seurauksena pihakin on siivottu loppukesän jäljiltä. Olen jostain lukenut, että kuolleet kukat tuovat kotiin huonoa energiaa. Ostan tämän ajatuksen täysin, on yhtä ahdistavaa tuijottaa sohvalta kuolleita kukkia ruukussa, kuin herätä aamulla likaiseen keittiöön – ei energisoivaa alkuunkaan. Muutaman kanervan säästin tytölleni iltapäiväksi, koska hän oli mukana niitä ostamassa, ja oletettavasti odotti päästä mukaan istutushommiin. On varmasti liitännäistä tähän pian kolmen vuoden ikään, että kaikessa pitää saada auttaa, parmesanin raastamisessa, kukkien kastelussa, pikkusiskon rattaiden ja kauppakärryjen työntämisessa, ostosten nostamisessa hihnalle ja tavaroiden pussiin pakkaamisessa. En valita, hän alkaa olla näissä jo aika hyvä. Suurin ilon aihe on kotiin kuljetettu ruokalähetys, jonka hän saa laatikoista purkaa kaappeihin.

k3

IMG_7657 2

Yksi ongelma tässä syksyssä kuitenkin on. Se, miten ihmeessä perustelen miehelleni Thanksgiving dinnerin, siis meillä järjestettäväksi. Marraskuun neljännestä torstaista voin joustaa, viikonloppukin käy. Sweet potatoes ja pecan pie ovat ainakin listalla. Yksi haaveeni olisikin viettää joskus viikko Nykissä Kiitospäivän ympärillä. Halloweenkurpitsat olen nähnyt, mutta kalkkunaryntäystä en.

Mainokset

Omat vinkit arjen hallintaan

IMG_6814

Vaikka en olekaan palkkatyössä tällä hetkellä, niin silti tuntuu välillä, että arki rullaa turhan vauhdikkaasti eteenpäin eikä pää meinaa pysyä aina perässä. Ja koska tässä ei ole tarkoituskaan olla mikään superihminen, niin olen alkanut selvittää millä kaikilla keinoilla tätä toisinaan tapahtuvaa kaaosta voi helpottaa. Suurimmat ongelmakohdat tässä perheessä ovat ruuanlaiton suunnitelmallisuus tai siis sen puuttuminen, pyykit tai oikeastaan se, että miten ne puhtaat kuivat pyykit saisi ajoissa kaappiin ennen kuin puolet niistä on tippunut jonnekin kodinhoitohuoneen lattialle eikä kukaan enää tiedä tai muista oliko ne puhtaita vai likaisia, kaksikerroksisen kämpän ansioista tiettyjen tavaroiden jatkuva välitila jossain portaiden yläpäässä, josta ne löytävät harmittavan harvoin nopeasti omalle paikalleen ja tavaroiden hukkaaminen (erityisesti autonavaimien). Koska en kuitekaan halua vain itseäni sättiä, niin todettakoon että suuret vahvuuteni tässä kaikessa pyörityksessä ovat tehokkaat lähdöt kahden lapsen ja koiran kanssa, lastenvaatteiden jatkuva blokkailu (kaapista löytyy harvoin pieniä vaatteita), lastenvaatetarpeiden ennakointi ja sellainen yleinen hallittu seesteinen kaaos eli kokonaisuus on jokseenkin hallussa. Mutta hiottavaa riittää.

IMG_6921

IMG_6820

Tässä näitä keinoja nyt sitten, joita on kokeiltu tai aion kokeilla:

  • Kun pyykit ovat kuivia, ne kannattaa heittää suoraan koriin, meidän tapauksessa ammeeseen, jossa niitä on helppo kuljetella eri huoneeseen ja alhaalta ylös. Kuivausrumpu kannattaa myös avata vähintään kerran päivässä ja katsoa olisiko siellä jotakin heitettävää ammeeseen. Tämä siis luonnollisesti kuuluu nyt niihin asioihin, mitä aion kokeilla. Ei ole todistettu vielä toimivaksi.
  • Tavaroiden hukkaaminen väheni radikaalisti, kun sain lahjaksi eteiseen toivomani Vitran Uten. Silon pientavaroiden säilytkseen. Siihen menee meillä avaimet, aurinkolasit, passit ja tyttären muutamat varapinnit ja ponnarit (jotka ovat aina hukassa). Hyllyyn pitäisi lisätä vielä post-it laput, pari kynää, pienet sakset ja klemmareita, sitten siitä ei enää puuttuisi mitään.
  • Ruokajuttuja olemme alkaneet helpottaa muutamallakin eri tavalla. Olen päättänyt säännöllistää ruokien kotiintilauksen. Teimme sitä jo viime keväänä, mutta emme säännöllisesti, nyt aion tehdä sen joka viikko. Viikonloppuruokia en halua kuljetukseen sisällyttää, koska silloin olen spontaanikokkaaja ja haluan jättää tilaa Glorian ruuan ja viinin tai muun hyvän opuksen ideoille ja perjantaipullan lomassa käynkin useimmiten tyttöjen kanssa kaupassa haalimassa viikonloppuherkut.
  • Toinen ruokajuttujen helpottaja meni kokeiluun tällä viikolla, tilasin Ruokaboksin. Olen kokeillut samanlaista palvelua ennenkin, eri firmalta vain – toisinaan se toimi, toisinaan taas ei. Tämän ja ensi viikon reseptit kuulostivat ainakin tosi hyviltä, ja olen jo valmiiksi innoissani, että pääsen valmistamaan itse ensi viikolla Ramen-keittoa. Ruokalähetys saapui eilen ja ensimmäisen aterian testaan tänään. Katselin, että yhden aterian valmistamiseen menee 15 minuutista 35 minuuttiin, kuulostaa kohtuulliselta.

IMG_7122

DSC05721

  • Menojen yhdistäminen auttaa. Sisällytä koiralenkki päiväkotimatkalle – samalla matkalla voi hoitaa myös vauvan päiväunet ja taaperon ulkoilunkin. Haen tyttöni päiväkodista oikeastaan aina ennen iltapäiväulkoiluja, joten menemme aina ensin ulos. Jos ilma vain sallii, haen hänet pyörällä tai potkulaudalla, josta tulemme yleensä pienen mutkan kautta kotipihalle vielä leikkimään. Pinen koiran kanssa eläessä Bugaboon Donkeyt ovat muuten osoittautuneet korvaamattomiksi, koska karvakaveri mahtuu sivukoriin, jos lenkkeily ei enää kiinnosta, pitää mennä kauppaan, tai jos pitää hetki odotella päiväkodin pihalla taaperoa mukaan. Minusta tuntuu, että päiväkodin pihalle koirat eivät noin yleisesti ole tervetulleita, mutta sivukorista ei ole kukaan valittanut.
  • Yleisesti ottaen olen vähentänyt vanhemman lapsen rattaissa istuttamista tai en käytä siis enää ollenkaan rattaita tuplana ja seisomalaudankin jätän puolet ajasta kotiin. Tämä 2-3 vuoden ikä on kuitenkin todella tärkeää aikaa motoristen taitojen kannalta ja samalla liikuntaakin tulee huomaamatta. Toki lapsissa on paljon eroja, mutta onneksi tyttöni on innokas kävelijä/pyöräilijä, niin mitään valitusta aiheesta en ole missään vaiheessa kuullut. Haluan kuitenkin totuttaa hänet alusta alkaen myös arkiliikunnan ihmeelliseen maailmaan.
  • Sunnuntai-ilta toimii suunnitteluiltana seuraavalle viikolle, tilaan ruuat, sovin tapaamisia, päätän ateriat ja siistin kodin. Jos voi maanantaina herätä edes suunnilleen siistiin kotiin, alkaa viikko aina paremmin.
  • No viimeiseksi päästään aiheeseen siivooja, joka ei meillä vielä säännöllisesti käy, mutta jonka pitäisi ehdottomasti käydä. Ja tähän aion tehdä nyt muutoksen. Itse siivoan kodin perus siistiin kuntoon yleensä torstaisin, mutta aikaa lattioiden luutuamiselle, suihkuhuoneiden perusteelliselle pesulle ja keittiön välitilan jynssäämiselle ei vain jää. Ulkopuolista apua siis tarvitaan edes kerran kuussa.

DSC05699

Lisää arjenhelpotusvinkkejä kuulen mielelläni!

Kotona edelleen 20 kilometriä Stockalta

outdoors11

outdoors1

outdoors5

Kirjoittelin blogin alkuaikoina aika tarkalleen noin vuosi sitten vajaan puolen vuoden jälkeen muutosta ajatuksia nykyisestä kodista, sen sijainnista, viihtyvyydestä ja listasin myös plussia ja miinuksia uudesta asuinpaikaista. Nyt kokemusta paritalosta ja automatkan päässä palveluista on kohta jo vuosi enemmän, niin voisi olla aika ottaa taas aihe esille. Kokemusta asunnosta ja sijainnista löytyy nyt myös vauvan kanssa, joten pohdiskelen asiaa hieman uudestakin näkökulmasta. Otetaan asia kerrallaan.

dsc05469

dsc05711

SIJAINTI

Asuinpaikka, sen ympäristö, ihmiset, naapurit ja tunnelma ovat kaikki priimaluokkaa. Meillä on itseasiassa maailman parhaat seinänaapurit. Näytin eilen ilmeisesti niin tuskastuneelta terassia öljytessä, että kiikuttivat meille ison pussillisen tatteja. Nyt tiedän, mitä kokkaan perjantaina. Lenkkimaastoja riittää, meri on vieressä, uimaranta muutaman sadan metrin päässä ja Stockan parkkiin hurauttaa autolla ilman ruuhkaa 25 minuutissa, bussilla Kamppiin samassa ajassa. Pelkän bussin armoillakaan emme ole, koska juna-asemalle ei matka ole kovin pitkä. Pakko on kuitenkin todeta, että ilman kahta autoa olisi haastavaa pärjätä. Varsinkin kun molempien työpaikat ovat useamman julkisen matkan päässä. Kun oman auton ja junan ero alkaa olla yhteen suuntaan tunti, niin käytän sen ajan mielummin ihan johonkin muuhun. Joten uskallan sanoa, että kaksi autoa on valitettava pakko. Harvemmin kuitenkaan muuten vain yksikseni autoilen keskustaan, käytän julkisia aina mahdollisuuden tullen. Onhan se rattaiden kanssa ilmaistakin.

outdoors4

keittio

UUDISKOHDE

Kotimme on siis uudiskohde ja sellaista lähdimme aikoinaan etsimäänkin. Olimme molemmat lopen kyllästyneitä jatkuviin remonttiuhkiin ja säätöön ja tuntui kivalta olla ensimmäinen, joka muuttaa sisään. Löysimme kodin siinä vaiheessa kun se oli jo täysin muuttovalmis, ja sen vuoksi emme päässeet vaikuttamaan materiaaliratkaisuihin, mikä on alkanut häiritsemään jossain huoneissa enenevissä määrin. Maalasimme muuton yhteydessä muutaman seinän, mutta mitään muuta emme muuttaneet. Kylppäreihin vaihdattaisin jossain vaiheessa mielellään uuden lattialaatan ja lavuaarit ja keittiön taso ja taustaseinä menee varmasti jossain vaiheessa vaihtoon. Valkoinen laminaatti on muuten big no no. Välitilan maitolasi ei ole materiaalina missään nimessä huono ja se näyttääkin ihan hyvältä, mutta itse kaipaan jotain hieman pehmeämpää ja kodikkaampaa vaihtotehtoa.

Olin kuullut myös pelotteluja uudiskohteista ja niistä lukuisista ongelmamahdollisuuksista, emmekä mekään ole niiltä täysin välttyneet. Puolentoista vuoden aikana on ollut säätöä jos toistakin, suurimpana niistä vesiputkien vaihdot. Vieläkin listalta löytyy pari fiksattavaa juttua, mutta se hyvä puoli uudiskohteessa on, että on suora hätänumero (se yksi setä raukka), rakentajan takuu ja näin ollen joku muu joutuu ottamaan vastuun siitä, että asiat korjaantuu. Enkä voi sanoa, että korjaukset olisivat liikaa asumista häirinneet. Välillä asiat hoituvat vain kärsimättömien ihmisten mielestä liian hitaasti.

outdoors8

outdoors13

KAKSIKERROKSINEN KOTI

Meidän kodissa on ehkä hieman poikkeuksellinen pohja, koska olohuone ja keittiö löytyy yläkerrasta ja makuuhuoneet alhaalta. Tykkään pohjaratkaisusta, koska alakerrassa on viileämpää nukkua ja  ylhäältäkin pääsee ulos isolle parvekkeelle. Muutimme tänne kuitenkin ennen kokemusta vauvasta tai tällä hetkellä ahkerasti toimivasta, itseään helposti telovasta ja uhkarohkeasta ikiliikkujasta. Portti portaissa on viimein paikallaan, mutta kahden kerroksen välillä ramppaaminen kiristää joskus valehtematta hermoja. Se tunne kun samaan aikaan yrität saada minin ulos lähtövalmiiksi, houkuttelet koiraa lenkille, saat tilanteen siihen pisteeseen, että kaikki ovat eteisessä valmiina lähtöön ja huomaat, että talouden kaikki tutit/unilelu/oma puhelin/avaimet ovat yläkerrassa. Ja yleensä huomaan yhden asian kerrallaan, joten juoksen portaita ylös alas kolme kertaa toivoen samalla, että kaikki alakerrassa olijat pysyvät valmiina lähtöön. Tässä välissä on vähintäänkin nimittäin poikkeuksetta yksi riisunut sukat, toinen paennut nojatuolin alle, joku lehti on revitty ja jollain on ehtinyt tulla nälkä tai jano (yleensä se joku olen minä). Kun viimein saan rattaat ja koiran ulos, muistan, että biojäteroskis oli aivan täysi ja käyn vielä kerran siellä yläkerrassa. Siihen mennessä on mehut jo niin käytetty, että lenkillä vedetään zombiena ympyrää koiran tahdissa. Toisen tarinan voisin kertoa tulosta sisään alakertaan kolmen ruokakassin, hoitolaukun, ostoksiin kyllästyneen vauvan ja kukkapuskan kanssa, kun ovella on vastassa iloinen vilkas terrieri, joka vielä saattaa tilaisuuden saavuttua viedä itse itsensä koirapuistoon. Siinä muuten testataan organisointikykyjä.

Ja siis portaat ja pöly, what’s that?? Minusta tuntuu, että imuroinnin jälkeen portaat ovat likaiset kahden tunnin kuluessa. Ne pitäisi imuroida oikeasti kaksi kertaa päivässä ja edelleen käsi-imuri on vasta ajatuksen tasolla ostoslistalla. Jos jollain on hyvä käsi-imurivinkki, kerro heti. Olen kuullut niistä tähän mennessä vain kritiikkiä.

Onhan kaksikerroksisessa asunnossa hyviä puoliakin ehdottomasti. Tykkään esimerkiksi siitä, että pyykkihuolto (kodinhoitohuone) on alakerrassa ja makuuhuoneiden sijainti eri kerroksessa on osoittautunut lapsen myötä myös loistavaksi ratkaisuksi.

outdoors7

outdoors3

PALVELUT

Tässäkin kohtaa joudun valitettavasti liputtamaan autoilun puolesta, koska palveluja ei meillä liiaksi ole. Yksi ihan kiva brunssi-/lounaspaikka löytyy ja toki koulu ja päiväkoteja. Lähimpään kauppaan matkaa on 2km, joten aika usein kauppaostokset hoidetaan muilla reissuilla. En voi kieltää, ettenkö toisinaan kaipaisi palveluja varsinkin nyt kotona ollessa. Olisihan se kiva kävellä vaunujen kanssa kahville muutaman sadan metrin päähän tai joskus laiskuuden iskiessä hakea hyvä take away -illallinen. Kauppa tänne jossain vaiheessa tulee ja varmasti muitakin palveluja, mutta missä vaiheessa, sitä en tiedä. Toki alan olla jo niin tottunut liikkumaan palvelujen perässä, että ei tämä ole missään vaiheessa ongelmaksi koitunut. Loppujen lopuksihan kuitenkin ne kivimmat kahvilat ja muut palvelut löytyvät keskustan läheisyydestä, niin kivahan sinne on matkustaa päivää viettämään.

MUITA HUOMIOITA

  • Meren läheisyys on kiva juttu ja se, että se näkyy edes vähän keittiön ikkunasta tuntuu oikealta luksukselta.
  • Oma leikkipaikka, lähellä olevat päiväkodit ja minin tuleva suuri ystäväpiiri korostuvat erityisesti tulevaisuudessa varmasti suurena plussana.
  • Oma pihaa en vaihtaisi nyt mihinkään. Grillaus, pihakahvit ja omat yrttiviljelmät ovat hauskaa puuhaa. Ensi kesänä pihalle on pakko tehdä tilaa myös jollekin muoviselle uima-altaalle ehkä.
  • En ikinä olisi osannut ajatella, kuinka paljon suoralla ulkoyhteydellä kodista on merkitystä. Siis se, että pääsen kävelemään rattaiden ja koiran kanssa ulos lenkille ilman kerroksia, hissejä tai muita hidastajia (tarpeeksi ongelmia jo kodin sisäisissä portaissa siis). Olen tajunnut sen vasta vieraillessa kerrostaloissa. Ja siis älkää ymmärtäkö väärin, kerrostalo ja vaunut sopivat varmasti oikein hyvin yhteen ja kerrostalo on aivan yhtä hyvä kasvupaikka lapselle, mutta lähinnä nyt vain listaan tällaisia oman kodin plussia. Kaikkeen tottuu ja kaiken kanssa elää, joten muutto kerrostalosta lapsen vuoksi ei varmasti ole tarpeellista. Lapsi ja koira tuo jo jotain lisähaastetta, mutta senkin kanssa varmasti selviää. Vaunujen ostopäätöksessä tämä kannattaa ottaa huomioon, jos kerrostalossa ei alhaalla ole vaunuille mitään säilytyspaikkaa. Vaunujen koossa on paljon eroja ja ainakin Bugaboo Buffaloiden kanssa vanhempien talojen hisseihin on hiton vaikea mahtua.
  • Viimeisenä haluiaisin vielä hurrata kodinhoitohuoneen puolesta. Valitsimme ostohetkellä kahdesta asunnosta ja onneksi valitsimme tämän. En haluaisi enää elää ilman kodinhoitohuonotte. Sen koko uskomattoman jokapäiväisen pyykkirumban saa niin helposti piilotettua sinne. Enää tarvitsisimme jonkin laitteen, joka kuljettaa pyykit kuivurista tai telineeltä viikattuina kaappeihin. Miten se onkin niin hiton vaikeaa?