Äitiysloman pros & cons

DSC09692

äl6

Virallisesti jään äitiyslomalle ensi viikolla, valitettavasti vain jouduin aloittamaan sen jo sairauslomalla hieman aiemmin. Tilanne oli tietysti vain hyväksyttävä ja toistaiseksi teen niitä töitä kotoa, mitä pystyn. Valitettavasti työni on kovin paikkariippuvaista, mutta teen sen kaiken vähäisenkin mitä voin.

Ajatukset alkavat olla kuitenkin jo aika paljon keväässä ja alkavassa lomassa ja se taas on saanut muistelemaan edellistä äitiyslomaa ja kotivuotta. Nautin ajasta viimeksi todella paljon, vaunulenkkeilin koiran kanssa, kävin aamiaisilla ja lounailla ystävieni kanssa, kirjoittelin tätä blogia, matkustelimme, kokkasin aika paljon, ulkoilin ja leikin luonnollisesti tyttöni kanssa. Aikansa tietysti kutakin ja töihinkin oli kiva reilun vuoden jälkeen palata. Tiedän, että seuraavasta vuodesta on tulossa ainakin osittain erilainen. En taida uskoa lausahdukseen ”kaksi lasta menee siinä samassa kuin yksikin”  ja olen varma, että haasteitakin tulee, mutta olen mielestäni valmistanut siihen itseäni hyvin.

äl2

äl1

Tässäpä ehkä vähän leikkimielisetkin pro & con listat äitiyslomasta.

Pros +

+ Aikaa lenkkeilyyn ja urheiluun on oikeasti. Vaunulenkit hoitavat asian ensimmäiset kuukaudet kunnes pian mammajumppien jälkeen pääsen taas tositoimiin. Sitä on kuulkaa odotettu. Töihinpaluun jälkeen jumppien aikatauluttaminen oli välillä haasteellista.

+ Tälläkin hetkellä pari ystävää on samaan aikaan äitiyslomalla, joten aamiais- ja lounastreffit saavat varmasti jatkoa. Tässä välissäkin on tullut uskomattoman paljon paikkoja, jotka vaativat pikaista testausta. The Cockin avokadoleipiä ja chiapuuroa kaipaan toistaiseksi eniten.

äl9

äl12

äl4

+ Rentoa haahuilua keskustassa, take away -kahveja, ihmisbongausta, kahviloissa istuskelua, osittaista aikatauluttomuutta ja valokuvausta, sitä kaipaan paljon.

+ Kodin huollolle jää aikaa ja paikat pysyvät toivottavasti siistinä pidempään (joku varmasti nauraa tässä vaiheessa – 2v, vauva ja siisti koti? Huomaan myös, että pieni sisustuskärpäinen on taas puraisemassa ja koska leikkihuone on valmis ja tyytyväisyyteni siihen huipussaan, seuraavaksi haluaisin nostaa tv:n seinälle, uusia tv-tason, hankkia makuuhuoneeseen toisen tv:n ja tehdä kuvakollaasin matkoistamme. Kovin on televisioipainotteisia suunnitelmia. Johtunee ehkä siitä, että äitiyslomalla oli myös alussa aikaa katsoa paljon sarjoja. Otan hyviä suosituksia vastaan. Big Little Lies on ainakin listalla.

+ Tärkein tietysti viimeisenä: tavata toivottavasti hyvinvoiva vauva raskauden päätyttyä ja seurata pienen kasvua ja kehittymistä ja erityisesti seurata ihan uuden sisarussuhteen syntyä. Ikäeroa ei ole kuin reilu pari vuotta, joten toivoa on että joskus elämässä heistä tulee ystäviä ja toistensa tukijoita. Tai eipä ikäerolla taida sen kanssa olla liikaa tekemistä, minulla ja siskollani on kuusi vuotta ikäeroa ja silti pystyimme saavuttamaan tuon halutun päämäärän. Kai kyse on ennemminkin kemioista.

DSC00954

 

Cons –

Stokkan hissit, oma suosikkiaiheeni. Miksi, oi miksi te reippaasti kävelevät nuoret ihmiset käytätte Stokkalla hissejä ettekä esimerkiksi liukuportaita? Olisitte itse paljon nopeampaa perillä oikeassa kerroksessa, antaisitte tilaa vaunuille ja rattaille, jotka ovat pakotettuja sinne hissiin ja säästyisimme kaikki turhalta raivolta ja tiukoilta tuijotuksilta.

Ovet vaunujen kanssa! Bugaboot ovat siitä kätevät vaunut, että ne kääntyvät tosi näppärästi ja pienellä harjoittelulla oven avaaminen itse ja vaunujen saaminen sisälle tai ulos alkoi käydä jo helpoksi. Mutta silti kysyn, miksi Suomessa ovien avaaminen vieraille ihmisille on niin vaikeaa, varsinkin jos näkee, että tilanne sisääntulevalle on jotenkin haastava. Muistelisin, että puolitoista vuotta sitten tehdyllä Milanon reissulla en tainnut itse kertaakaan avata ovea, aina oli joku odottamassa tai auttamassa. Käsittämättömin juttu tapahtui mammakaverilleni, joka piti ovea auki itselleen ja vaunuilleen, kun samalla hetkellä joku mies työntyi sisään ohittaen hänet käden alta. Eihän tuollaiseen ole edes sanoja. Olen alkanut kiinnittää asiaan itse nyt paljon huomiota ja pyrin avaamaan aina oven, kun tilanteen havaitsen.

äl3

äl10

Vaippakassi ja se tavaramäärä. Kun olemme tyytyväisinä siirtyneet tytön kanssa hänen omaan reppuunsa, johon on ehkä pakattu mukaan vesipullo, vaippa tai kaksi ja smoothie, niin kohta on taas mukana aika paljon muutakin. Vaippalaukkuna käytin viimeksi Longchampin travel bagia. Muuten oikein kiva kassi, mutta taskuttomuus välillä vaivasi. Viimeksi kuitenkin Tukholmassa Joe & The Juicessa istuessa näin eräällä äidillä saman kassin, mutta tilannetta oli paikattu parilla saman merkin pienellä meikkilaukuilla, toisessa ruokia, toisessa tutteja, wet wipeseja ja Bepanthenia. Taidan matkia tuon hyvän idean. Omatkin meikit säilytän muuten samaisessa pussukassa.

Sitä olemme myös välillä mieheni kanssa pohtineet, että kun saimme tilanteen ensimmäisen kanssa jo aika omatoimiseksi (hän osaa syödä itse, nukkuu hyvin aina tammikuun alusta lähtien juniorsängyssä omassa huoneessaan, harjoittelee pukemista ja tarpeista on mahdollista keskustella), niin olemme taas valmiita repimään maton jalkojen alta ja aloittamaan kaiken alusta. Kaikki muistuu varmasti mieleen omalla painollaan, mutta nyt tuntuu etten muista oikein mitään soseiden aloittamisesta, maidon määristä tai öistä vauvan kanssa. Pian otetaan niistä taas selvää.

äl14

 

Tästä äitiyslomasta tulee varmasti kuitenkin erilainen kuin ensimmäisestä, toivottavasti hyvällä tavalla erilainen.

Kivaa alkanutta viikkoa!

 

Mainokset

Muutama pääsiäistraditio ja juhlapyhiin sopivat tennarit

pääsiäinen8

pääsiäinen5

Aluksi mietin, että meidän ainoa perinne on viettää pyhät yleensä kotona rentoutuen, ruokaa tehden, lenkkeillen ja mielellään grillaillen. Jos meillä olisi mökki, viettäisimme pyhät varmaankin siellä. No tänä vuonna ei sittenkään ehkä grillata, koska kuka tuolla nyt tarkenee seistä ja odottaa lihan kypsymistä, eikä meillä ole vielä mökkiääkään, joten kotona ollaan.

Mutta siis onhan meillä muutama perinne, kasvatamme aina pääsiäisruohon (oikeasti sen tekee joka vuosi mieheni). Tänä vuonna kasvatin ensimmäistä kertaa pääsiäisohran ja uskon ehdottavani ensi vuonna ruohon hylkäämistä, ohra näyttää paremmalta. Kun asuu täällä pientaloalueella, niin trulleiltakaan ei voi välttyä, joten kotiamme koristaa upea lajitelma värikkäitä oksia. Tänä vuonna tajusimme äänestyksen ajaksi jättää Kindereitä ovelle ja siinäkin ne olivat vaihtuneet mallikkaasti tyylikkäisiin oksiin.

pääsiäinen6

Kai perinteeksi voi lisätä myös sen, että syömme joka vuosi lammasta, tai no tarkemmin ottaen karitsaa. En osaa valmistaa lammasta ja karitsa on vaikea pilata. Eilen hain Anton & Antonista ahvenanmaalaista luomukaritsaa ja ajattelin tehdä siitä pastan. Tiedättekö sen kuuluisan Turun Blankon lammaspastan? Sitä. En ole tosin syönyt pastaa koskaan Blankossakaan.

Anton & Antonissa vierailu lähtee aina vähän lapasesta. Nytkin ostoskassista löytyi kuuden euron pieni suklaalevy (koska pakkohan sen on olla terveellistä!), käsittämättömän iso köntti parmesania kahdelle syöjälle, toki tuoretta leipää (aina), pääsiäiskuppikakkuja (siis niin kauniita! Laitan kuvan instagramiin vielä tänään.), jotain supermysliä, jonka paketissa luki sanat chia ja organic ja tietysti myös minipussi sipsejä, tai no oikeastaan kaksi, koska pakkohan niidenkin on olla terveellisempiä kuin perus taffeleiden. Anton & Antonin voi sanoa kuuluvan jo omiin juhlapyhäperinteisiin. Siitä en poikennut nyt pääsiäisenäkään.

pääsiäinen7

Voikohan pääsiäisbrunssia kutsua perinteeksi, jos sellaiselle menee tänä vuonna toista kertaa? Kirkkonummen Bitro O mat on loistava ravintola ja brunssi todella laadukas, Kirkkonummen retken arvoinen ehdottomasti. Sijainti om vähän hassu Citymarketin sisäpihalla, mutta palvelu, ruoka ja tila korvaavat sen.

pääsiäinen9

Uudeksi perinteeksi mieheni päätti tänä vuonna ottaa pääsiäismunien maalaamisen ja ensi vuonna lista kasvaa varmasti omien oksien koristelulla. Näin tarkemmin ajateltuna pääsiäinen taitaa olla lempi juhlapyhäni, neljä vapaata päivää ilman paineita mistään pakkoperinteistä ja ajankohtanahan kevät on täydellinen. Pääsiäinen on myös hyvä punkkukauden lopetusjuhla.

Otsikossa jo lupailin esitellä parhaat pääsiäistennarit – puputennarit tietysti. Pieni onnekas mini saa tallustella loppukevään näissä uskomattoman söpöissä Minna Parikoissa, testiajoon pääsevät brunsille. Ennen kuin tyttäremme edes syntyi, päätin nämä kengät hänelle hankkia, ja koska on suuri riski, että muutaman vuoden päästä hän haluaa itse valita poponsa, oli aika niille nyt. Mutta jos nyt osittain Kuinka kasvattaa bebe -kirjan ranskalaiset kasvatusohjeet ovat menneet vähän ohi, yhdestä aion pitää kiinni: kotona voi pukeutua vaikka kymmeneen tyllikerrokseen, mutta ovesta ulos lähtiessä vanhempien sana painaa. Katsotaan kuinka hyvin tästäkäään loistavalta kuulostavasta neuvosta suoriudutaan.

pääsiäinen1pääsiäinen3

Rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

Mammaloman top 10

mammaloma4

m

Olen siis palannut töihin, jo kohta neljä viikkoa sitten ja totutellut hitaasti ja varmasti (toisinaan epävarmemmin) ihan uuteen arkeen. Välillä väsymys on ollut niin valtaisaa, että illalla on tehnyt mieli haudata pää itkien tyynyyn ja luovuttaa ihan kaiken kanssa. Synnytyksessä oli muuten sama fiilis, mitä siitä nyt siis mieleen jäi. Ja nythän eletään vielä töihinpaluun pehmeää laskua, koska mieheni viettää viimeistä isyyslomaviikkoaan. Vaikka työni ei ole toimistolla istumista joka päivä kahdeksasta neljään, on alku silti kieltämättä tuntunut raskaalle. Olen tuntenut kotona huonoa omaatuntoa poissaolostani ja sen vuoksi tuntuu, että vuorokauden tunnit eivät riitä kaikkeen, ainakaan nukkumiseen. Joudunkin nyt viikko kerrallaan ottamaan itselle tavoitteita arkipäiville, jotta löytäisin sen oikean ja toimivimman rytmin. Onneksi kuitenkin ulkoilu, liikunta, yhteinen illallinen ja tarpeen vaatiessa pieni lasi punkkua lataa akut seuraavaa päivää varten oikein mallikkaasti. Töissä menee onneksi oikein hyvin. Asiat ovat ennallaan, ammattitaito tallessa ja välillähän tuntuu todelliselta luksukselta pitää lyhyt kahvitauko ilman yhtään häiriötekijää. Mutta että töihin lepäämään? Ihan en purematta niele.

Halusin kuitenkin vielä palata ajassa vähän taaksepäin – äitiyslomalle. Muistella niitä loman parhaita hetkiä ja oivalluksia. Tässä siis oma top 10.

1. Poistu säännöllisesti kotiympyröistä. Luulen, että tyttäremme on käynyt vuoden aikana useammalla brunssilla tai aamiaisella ulkona kuin minä elämäni ensimmäisten 20 vuoden aikana. No ei silloin tainnut brunsseja olla tarjollakaan. Tapasin ystäviäni paljon vuoden aikana juurikin aamiaisen tai lounaan merkeissä ja usein ne venyivätkin useiden tuntien mittaisiksi keskustelumaratoineiksi ja vauvatreffeiksi. Vielä keväällä mini nukkui yleensä tyytyväisenä aamaisten yli ja vanhetessaan on viihtynyt aina hyvin ravintoloissa mukana. Toki omat haasteensa on tuonut kävelytreenit ja kärsimättömyys, mutta silti sanoisin hänen edelleenkin olevan oikein mainiota ravintolaseuraa. Ja eihän kotoa juuri ravintolaan tarvitse poistua – ruokakauppa, joku uusi puisto tai vaikka vaunulenkki uudessa paikassa tuo jo päivään järjestystä.

mm

mammaloma19

2. Ulkoile. Tämä olisi varmasti pitänyt olla listalla ensimmäisenä. Ei ollut päivääkään ilman jonkinlaista vaunulenkkiä. Tämä päivittäinen aktiviteetti palveli niin minua, miniä kuin koiraakin. Välillä lenkit venyivät tuntien mittaisiksi, huonommalla säälläkin lenkki oli minimissään puoli tuntia. Lenkkejä, keinumista, pulkkailua, niistä se vuosi oli tehty.

mammaloma13

3. Käytä päiväuniaika viisaasti. Ihan olosuhteiden pakosta osa ajasta meni kodin yleiseen kunnossapitoon ja puunaamiseen, mutta on myös erinomaisen tärkeää tehdä jotain itselle mielekästä, kuten esimerkiksi juoda kahvia ja lukea sisustuslehtiä, lukea Hesari alusta loppuun, katsoa jakso tai kaksi Gilmore Girlsia, tehdä ja kattaa kuvauskelpoinen lounas, suorittaa kotitreeni tai päivittää vaikka blogia. Näillä pienillä toimenpiteillä saa akkuja ladattua huolella loppupäivää varten. Olen varmaankin aika onnekas,. että lapsemme nukkui hyvin päiväunia ja kaikkeen tähän oli usein aikaa.

mammaloma10

viikko6

4. Relaa. Älä yritä olla superäiti (tai isä), vaan ole hyvä äiti juuri sinun lapsellesi. Jos et jaksa tehdä joka päivä tai joka viikkokaan lapselle itse ruokaa, se on ihan ok. Jos suihkuun meneminen aamulla väsyttää, siirrä sitä myöhemmäksi. Jos edellisenä päivänä suunniteltu aamun kotijumppa ei kiukuttelevan lapsen kanssa tai jostain muusta syystä onnistu, tee se huomenna tai illalla. Jos tuntuu, ettet sittenkään ehdi suunnitelluille lounastreffeille, siirrä ne. Samassa tilanteessa oleva ystäväsi varmasti ymmärtää. Ole siis armollinen. Tässä oli itselläni vähän opeteltavaa. Loppuvuodesta tajusin viimein, että jos lapselle ei ole maistunut kaikki päivän ateriat, aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala, se päivä ei ole huono ja pilalla, vaan oikeastaan ihan vaan sitä normaalia elämää.

mammaloma7

5. Selätä mörkö lapsen kanssa matkustamisesta. (jos siis pitdät matkustamisesta ylipäätänsä) Se ei ole sen ihmeellisempää kuin hengailu kotonakaan. Pakkaamiseen ja reissutekemisten aikatauluttamiseen tulee vain hieman enemmän paneutua ja käyttää aikaa. Pitääkö pakata mukaan ruokaa? Onko kohteessa mahdollisuus pestä pyykkiä? Mistä korviketta voi ostaa? Milloin kannattaa ajaa paikasta a paikkaan b? Miten ruuan saa lämmitettyä hotellissa? (Asia jota mietin liian usein. Vastaus on ravintolat ja vedenkeittimet ja yleensä vauvoille maistuu soseet myös huoneenlämpöisenä.) Tarvitseeko ottaa jotain rokotuksia tai niiden puuttumista huomioon? Olisiko mahdollisuus pärjätä matkarattailla?

mammaloma16

mammaloma1

6. Jos lapsesi ei nuku päiväunia itsekseen, pääset silti suihkuun. Sitteri mukaan kylppäriin ja ei kun peseytymään. Meidän mini viihtyi ainakin täydellisen hienosti vaden lorinaa kuunnellessa, ehdin joskus jopa kuoria ihoni.

7. Mene ja testaa kuntosalien vauvajumpat. Kävin muutaman kuukauden säännöllisesti Elixian Strong mama tunnilla ja se olikin kiva aamun piristys. Vauva näkee ikätovereitaan ja äiti pääsee hikoilemaan. Ja siellä on ihan ok, jos lapsi itkee/haluaa ruokaa/on sylissä tunnin aikana – kaikki ymmärtävät, sekä ohjaaja että kanssajumppaajat. Tunnilla kävi muuten myös viimeisillään raskaana olevia naisia. En itse tajunnut tätä loppuraskaudessa, mutta silloinkin se varmasti toimii. Kyse ei siis varsinaisesti ole äidin ja vauvan yhteisestä jumppahetkestä, vaan lasten olisi tarkoitus pysyä keskelle levitetyillä jumppamatoilla hengailemassa toistensa ja lelujensa seurana. Välillä se onnistui, aina ei.

mammaloma9

8. Vie vauva harrastuksiin. Tiettyyn pisteeseen asti vauvan viihdyttäminen onnistuu helposti itseltä, mutta jossain vaiheessa hän alkaa kaivata enemmän aktiviteetteja ja tekemistä tai näin ainakin asian koin. Kävimme kerran viikossa uimassa ja kerran muskarissa. Molemmat olivat puolen tunnin tehoviihdykkeitä ja se riitti vallan mainiosti. Ja ovathan ne itsellekin kivaa vaihtelua päivälle. Vauvauinti on vaihtumassa piakkoin ihan perus uimahalliin, mutta muskarissa käymme edelleen.

9. Viikkoja kotona kannattaa myös vähän suunnitella. Oli kiva jo sunnuntaisin tietää, mitä viikko tuo tullessaan ja osasin näin valmistautua päiviin. Koiran takia sellainen superspontaanisuus ei oikein aina toimi. Ulkoilutukset on hoidettava ja enhän halua pitää sitä yksin kotona liian pitkiä aikoja. Jos tiesin lähteväni puolen päivän aikaan pitkälle lounaalle, piti valehtelematta herätä vähintään neljä tuntia aikaisemmin, jotta koira pääsee kunnon lenkille ja ehdin muuten saada kaiken valmiiksi. Hiustenpesun jättäminen aamuun oli aina huono idea ja edelleen toteutan uutta ratkaisua hiusten pesusta arkena aina iltaisin.

mammaloma20

10. Kotona olemisen ihanuus! Kun viikolla on tarpeeksi aktiviteettja, niin toisina päivinä ihan vain kotona oleminen tuntuu luksukselta ja mukavalta. Päivärytmistä unineen ja ruokailuineen on helppo pitää kiinniehdit (ehkä) kokata itsellesi maittavan lounaan ja saat pidettyä kodin vaihteeksi jonkinlaisessa järjestyksessä. Niinä päivinä en halunnut kutsua ketään kylään, vaan viettää päivän täysin omassa rauhassa minin ja koiran kanssa. Nuo päivät meillä tarkoittivat pidempiä vaunulenkkejä, sarjoja, leikkejä, lukemista ja ihan vain lepäämistä.

mammaloma5

mammaloma18

En siis kiellä asiaa – olen julkisesti latteäiti, joka söi myös hävyttömän paljon avokadoleipiä vuoden aikana. Murheet nyt vain joskus tuntuvat kahvilassa niin paljon pienemmiltä.

P.S. Jos jollain on vinkata vielä suositukset hyvälle yli 1v:n autokaukalolle, olen pelkkänä korvana!