Se on syksy ja blogin paluu – mitä viimeinen puolivuotinen ehti opettaa?

k5

k2

Syysarki rullaa taas kunnolla tästä päivästä alkaen ja niin tekee blogikin paluun. Toivottavasti joku tänne vielä tämän pitkän tauon jälkeen eksyy. Juuri tarkistin, että viimeinen postaus on tehty 9.3 ja seuraavana aamuna meitä olikin jo yksi lisää. Arki asettui varmaan noin kuukaudessa uudella kokoonpanolla, mutta jostain syystä silti tuntui, ettei tänne ollut aikaa. En ole kunnolla edes ehtinyt lukea blogeja. Mutta sitten tuli syksy ja kova ikävä tänne. Aikoinaan aloitin blogin kirjoittamisen juuri syksyllä, niin tämä on myös hyvä hetki tehdä paluu. Syyskuu taitaa olla heittämällä suosikkikuukauteni.

k3

Mitä edellinen puolivuotinen on sitten opettanut?

  • Tuorepuuro on loistava aamiainen. Herään joka aamu nälkäisenä, ja jo ajatus siitä rentouttaa, että puuro odottaa hunajaa ja pähkinöitä vaille valmiina jääkaapissa. Tämän aamun puurossa oli 1dl kookosmaitoa, 1dl kaurahiutaleita, loraus vettä, mustikoita, banaania, hunajaa ja saksanpähkinöitä.
  • Jos mahdollista, kannattaa herätä ennen lapsia (varsinkin jos se tuorepuuro ei odota valmiina) keittämään kahvia ja vaikka lukemaan. Ei tämä usein toimi meilläkään, mutta joskus toimii ja sehän riittää.
  • Lähtötilanteissa pue ensin itsesi. Varmaan samasta syystä lentokoneessa happinaamari pyydetään ensin laittamaan omille kasvoille.
  • Kahden lapsen kanssa on mahdollusta matkustaa. Nyt on takana yksi Ahvenanmaan reissu, pikapyrähdys Köpikseen ja loma Kreikassa. Palaan näihin vielä tässä syskyn aikana.
  • Jos mahdollista, matkusta pienten lasten kanssa aurinkolomille valmispaketilla. Ihan vain siitä syystä, että lääkäriasiat sujuivat näin todella mallikkaasti. Yhdellä nopealla puhelinsoitolla lääkäri oli alle tunnissa hotellihuoneessa. Olen alkanut epäillä, että ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen emme matkusta mihinkään kahden terveen lapsen kanssa.
  • On turha yrittää suojata vauvaa sairaalta siskolta, hän saa sen taudin kuitenkin (heti kiinteiden syönnin alettua).
  • On ihan ok, että vauva syö purkkiruokaa ja sekin on ok, että sitä ei lämmitä (maistuu hänelle jopa paremmin).
  • Älä oleta, että pieni vauva ei tarvitse kesävaatteita. Kesäkuussa hänellä oli yksi lyhythihainen body ja elokuussa tajusin, etten ole käyttänyt hänellä mitään pitkähihaista moniin viikkoihin. Mutta kukapa muukaan olisi uskonut, että Suomeen voi rantautua tuollainen kesä.
  • Koiramäen Pajutallin Kurpitsakarnevaali on edelleen suosikkitapahtumani pääkaupunkiseudulla. Meidän oma pala Stars Hollow:ta. Kuvitus on sieltä.

k1

k4

k6

Kivaa alkanutta syksyä kaikille ja tervetuloa takaisin teille, jotka tänne vielä löysitte!

Mainokset

Kevään ja tulevan muutoksen merkkejä

m7

m8

m1

Tämä on ilmeisen yleinen tila monella naisella ennen synnytystä, siis tämä, että haluiaisin siivota varastoa, järjestellä paikkoja ja itseasiassa imuroida lähes päivittäin. Tuntuu todella vastenmieliseltä ajatukselta kantaa vastasyntynyt johonkin pölykoirien, roiskeiden tai ihan vain epäjärjestyksen keskelle. Tykkään yleensäkin, että kotona on siistiä, koska sotkussa mieli on levoton ja aamut kamalia, jos joutuu heräämään likaiseen keittiöön keittämään kahvia. Mutta kaappien järjestyksen kanssa menen sieltä yleensä mistä aita on matalin. Olen poissa silmistä, poissa mielestä -tyyppi useimmiten, mutta tällä hetkellä tilanne on täysin päinvastainen. Minun pitää saada tietää mitä varastossa on, missä se siellä on, vaatekaapin sekasotku ahdistaa välillä öisin ja likapyykkiä ei saa olla korissa liikaa. Pahin kompastuskiveni on yleensä kodinhoitohuone, josta en saa puhtaita pyykkejä kaappeihin, vaan pahimmassa tapauksessa ne sekoittuvat uudelleen likaisten kanssa ja saatan pestä pyykkejä uudelleen. Se prosessi vain tarvitsee meillä aikansa ja paikkansa. No tämäkin ongelma on tällä hetkellä historiaa, koska puhtaat pyykit löytävät kaappeihin heti kuivumisen jälkeen ja lapsen pyykit olen jopa muutaman kerran silittänyt. Se ei todellakaan ole lempipuuhaani. Olen myös leiponut sämpylöitä ja kaurakeksejä, mutta tuon innostuksen laitan osittain myös viime viikon pakkasten piikkiin – taaperolle oli keksittävä iltapäiväohjelmaa.

m10

m2

Yksi lähestyvän synnytyksen ja ehkä myös kevään merkki on vaatekaapin päivitys kevätvaatteilla ja -kengillä. Muistan jo ensimmäisen raskauden loppuvaiheessa ostaneeni mm. nahkahousut, uusia jumppatrikoita ja raitapaitoja. Niin kävi nytkin, tällä kertaa en tarvinnut kuitenkaan enää niitä nahkahousuja. Tilasin jopa uuden juhlamekon, vaikka juhlia ei nyt ihan tähän hätään ole tiedossa, enkä oikeastaan tiedä kokoanikaan nyt keväällä tai kesällä. Mutta löysin alesta ainakin kuvassa kauniin Ida Sjöstedin (Prinsessa Sofian hääpuvun suunnittelija muuten) tummansinisen mekon ja näissä hormonihöyryissä se ei todellakaan jäänyt kauppaan. Palauduin ensimmäisestä raskaudesta tosi nopeasti ja olin osittain omissa vanhoissa vaatteissa jo parin viikon päästä (niissä nahkahousuissakin kuukaudessa), mutta ehkä se ei tässä toisessa olekaan niin yksinkertaista, jää nähtäväksi.

Kuvittelin myös, etten tee juurikaan vaatehankintoja uudelle vauvalle, mutta mitä vielä. Vai kuvittelinkohan ihan oikeasti? Ehkä kuuntelin vain järjen ääniä ympärilläni, jotka toitottivat, että onpa hyvä kun hankinnat ovat suurimmaksi osaksi jo valmiina. Olen ensinnäkin lahjoittanut ja myynyt jo tosi ison osan vanhoista pienistä vaatteista ja vaatekaupat ovat taas pullollaan mitä söpöimpiä pieniä rusettipöksyjä ja pupubodyja. Nuo pienet vaatteet eivät juurikaan edes kulu, joten saan ne varmasti vielä helposti eteenpäin sitä mukaa kun koot menevät pieniksi. Tällä kierroksella en myöskään muita ihmisiä miellyttääkseni ajatellut pukea vauvaa punaisiin housuihin tai liilaan bodyyn, vaan puen hänet juuri kuin itse (ja mieheni) haluamme. Tarvitsen ympärilleni neutraaleja sävyjä enkä häpeä myöntää sitä, oli kyse sitten vaatteista, sohvatyynyistä tai petauksesta. Kaikki tarkoittavat tietysti vaatelahjahankinnoillaan vain hyvää, mutta jos minut tuntee tietää kyllä, että en halua pukea vauvaani (tai esikoistakaan) tummaan liilaan, tummaan punaiseen, unikkokuosiin tai jollain teksteillä varusteltuihin paitoihin ja bodyihin. Hyvinä esimerkkenä voisin antaa ”Born in 2018”, ”My dad is my hero” tai ”born to be loved”. Kaikki tekstithän tietysti voivat  pitää paikkansa, mutta en halua mitään sanomaa viattoman pienen vauvan vaatteilla ikinä toitottaa. Ne jäi esikoiseltakin kaappiin. Näin omalla kohdallani, enkä missään nimessä ikinä ota kantaa muiden valintoihin. Minulla oli nuorena neonvärinen napapaita, jossa luki ”Hello Boys”, joten who am I to judge?! En tosin saanut sitä ikinä käyttää.

m3

m6

 

Millä tästä loppuajasta nyt sitten parhaiten selviää, jos siivoukselta ja leipomiselta ehtii?

  • kahviloilla
  • leikkokukilla
  • ulkoilulla
  • matkasuunnitelmilla
  • treenihaaveilulla ja uusien treenivaatteiden hankinnoilla (vaikka edes vaunulenkkejä varten)
  • hyvällä ruualla (kohta voin juoda lasin viiniäkin!)
  • tiedolla, että pian pakkaset loppuu ja kevät alkaa (pitkät kalsarit on nyt nähty)

Äitiysloman pros & cons

DSC09692

äl6

Virallisesti jään äitiyslomalle ensi viikolla, valitettavasti vain jouduin aloittamaan sen jo sairauslomalla hieman aiemmin. Tilanne oli tietysti vain hyväksyttävä ja toistaiseksi teen niitä töitä kotoa, mitä pystyn. Valitettavasti työni on kovin paikkariippuvaista, mutta teen sen kaiken vähäisenkin mitä voin.

Ajatukset alkavat olla kuitenkin jo aika paljon keväässä ja alkavassa lomassa ja se taas on saanut muistelemaan edellistä äitiyslomaa ja kotivuotta. Nautin ajasta viimeksi todella paljon, vaunulenkkeilin koiran kanssa, kävin aamiaisilla ja lounailla ystävieni kanssa, kirjoittelin tätä blogia, matkustelimme, kokkasin aika paljon, ulkoilin ja leikin luonnollisesti tyttöni kanssa. Aikansa tietysti kutakin ja töihinkin oli kiva reilun vuoden jälkeen palata. Tiedän, että seuraavasta vuodesta on tulossa ainakin osittain erilainen. En taida uskoa lausahdukseen ”kaksi lasta menee siinä samassa kuin yksikin”  ja olen varma, että haasteitakin tulee, mutta olen mielestäni valmistanut siihen itseäni hyvin.

äl2

äl1

Tässäpä ehkä vähän leikkimielisetkin pro & con listat äitiyslomasta.

Pros +

+ Aikaa lenkkeilyyn ja urheiluun on oikeasti. Vaunulenkit hoitavat asian ensimmäiset kuukaudet kunnes pian mammajumppien jälkeen pääsen taas tositoimiin. Sitä on kuulkaa odotettu. Töihinpaluun jälkeen jumppien aikatauluttaminen oli välillä haasteellista.

+ Tälläkin hetkellä pari ystävää on samaan aikaan äitiyslomalla, joten aamiais- ja lounastreffit saavat varmasti jatkoa. Tässä välissäkin on tullut uskomattoman paljon paikkoja, jotka vaativat pikaista testausta. The Cockin avokadoleipiä ja chiapuuroa kaipaan toistaiseksi eniten.

äl9

äl12

äl4

+ Rentoa haahuilua keskustassa, take away -kahveja, ihmisbongausta, kahviloissa istuskelua, osittaista aikatauluttomuutta ja valokuvausta, sitä kaipaan paljon.

+ Kodin huollolle jää aikaa ja paikat pysyvät toivottavasti siistinä pidempään (joku varmasti nauraa tässä vaiheessa – 2v, vauva ja siisti koti? Huomaan myös, että pieni sisustuskärpäinen on taas puraisemassa ja koska leikkihuone on valmis ja tyytyväisyyteni siihen huipussaan, seuraavaksi haluaisin nostaa tv:n seinälle, uusia tv-tason, hankkia makuuhuoneeseen toisen tv:n ja tehdä kuvakollaasin matkoistamme. Kovin on televisioipainotteisia suunnitelmia. Johtunee ehkä siitä, että äitiyslomalla oli myös alussa aikaa katsoa paljon sarjoja. Otan hyviä suosituksia vastaan. Big Little Lies on ainakin listalla.

+ Tärkein tietysti viimeisenä: tavata toivottavasti hyvinvoiva vauva raskauden päätyttyä ja seurata pienen kasvua ja kehittymistä ja erityisesti seurata ihan uuden sisarussuhteen syntyä. Ikäeroa ei ole kuin reilu pari vuotta, joten toivoa on että joskus elämässä heistä tulee ystäviä ja toistensa tukijoita. Tai eipä ikäerolla taida sen kanssa olla liikaa tekemistä, minulla ja siskollani on kuusi vuotta ikäeroa ja silti pystyimme saavuttamaan tuon halutun päämäärän. Kai kyse on ennemminkin kemioista.

DSC00954

 

Cons –

Stokkan hissit, oma suosikkiaiheeni. Miksi, oi miksi te reippaasti kävelevät nuoret ihmiset käytätte Stokkalla hissejä ettekä esimerkiksi liukuportaita? Olisitte itse paljon nopeampaa perillä oikeassa kerroksessa, antaisitte tilaa vaunuille ja rattaille, jotka ovat pakotettuja sinne hissiin ja säästyisimme kaikki turhalta raivolta ja tiukoilta tuijotuksilta.

Ovet vaunujen kanssa! Bugaboot ovat siitä kätevät vaunut, että ne kääntyvät tosi näppärästi ja pienellä harjoittelulla oven avaaminen itse ja vaunujen saaminen sisälle tai ulos alkoi käydä jo helpoksi. Mutta silti kysyn, miksi Suomessa ovien avaaminen vieraille ihmisille on niin vaikeaa, varsinkin jos näkee, että tilanne sisääntulevalle on jotenkin haastava. Muistelisin, että puolitoista vuotta sitten tehdyllä Milanon reissulla en tainnut itse kertaakaan avata ovea, aina oli joku odottamassa tai auttamassa. Käsittämättömin juttu tapahtui mammakaverilleni, joka piti ovea auki itselleen ja vaunuilleen, kun samalla hetkellä joku mies työntyi sisään ohittaen hänet käden alta. Eihän tuollaiseen ole edes sanoja. Olen alkanut kiinnittää asiaan itse nyt paljon huomiota ja pyrin avaamaan aina oven, kun tilanteen havaitsen.

äl3

äl10

Vaippakassi ja se tavaramäärä. Kun olemme tyytyväisinä siirtyneet tytön kanssa hänen omaan reppuunsa, johon on ehkä pakattu mukaan vesipullo, vaippa tai kaksi ja smoothie, niin kohta on taas mukana aika paljon muutakin. Vaippalaukkuna käytin viimeksi Longchampin travel bagia. Muuten oikein kiva kassi, mutta taskuttomuus välillä vaivasi. Viimeksi kuitenkin Tukholmassa Joe & The Juicessa istuessa näin eräällä äidillä saman kassin, mutta tilannetta oli paikattu parilla saman merkin pienellä meikkilaukuilla, toisessa ruokia, toisessa tutteja, wet wipeseja ja Bepanthenia. Taidan matkia tuon hyvän idean. Omatkin meikit säilytän muuten samaisessa pussukassa.

Sitä olemme myös välillä mieheni kanssa pohtineet, että kun saimme tilanteen ensimmäisen kanssa jo aika omatoimiseksi (hän osaa syödä itse, nukkuu hyvin aina tammikuun alusta lähtien juniorsängyssä omassa huoneessaan, harjoittelee pukemista ja tarpeista on mahdollista keskustella), niin olemme taas valmiita repimään maton jalkojen alta ja aloittamaan kaiken alusta. Kaikki muistuu varmasti mieleen omalla painollaan, mutta nyt tuntuu etten muista oikein mitään soseiden aloittamisesta, maidon määristä tai öistä vauvan kanssa. Pian otetaan niistä taas selvää.

äl14

 

Tästä äitiyslomasta tulee varmasti kuitenkin erilainen kuin ensimmäisestä, toivottavasti hyvällä tavalla erilainen.

Kivaa alkanutta viikkoa!