Amerikkaisia juhlapyhiä metsästämässä

k2.jpg

Kaiversimme kurpitsan ja loppuviikosta kaiverretaan vielä toinen. Se on muuten hauskaa puuhaa, sottaista, mutta hauskaa. Ja jos minulta onnistuu kurpitsan kasvojen muotoilu, niin onnistuu se keneltä vain, uskokaa. Tyttäreni on näissä sottaamisasioissa vähän hienohelma ja koki kaivertamisen turhan likaisena puuhana. Hän tyytyikin oikeastaan seuraamaan sivusta kun tyhjensin vihannesta sanomalehtien päälle, piirsi kuitenkin apunani rajat kasvoille. Tällä kertaa käytössämme oli oikea kurpitsankaiverrussetti, edellisvuosina olen tökkinyt huulten rajoja milloin milläkin. Suosittelen kyllä setin hankintaa lämpimästi, jos tähän puuhaan vielä ryhdytte. Jostain syystä tekeleiltämme unohtuu aina nenä, seuraavaan koitan muistaa senkin piirtää. Muutenkin on pian aika koristella kotia, koska meillä on Halloween-juhlat, jotka tyttöni haluaa pitää naapuruston neljälle kaverille. Luvassa on kuulemma ainakin tanssia, kuppikakkuja ja naamiaisasuja. Jäkikasvu lämpenee nyt jo teemajuhlille, olen siis onnistunut.

k1

Fanitan muutenkin amerikkalaisten rikasta juhlaperinnettä. Juhlia ei ole koskaan liikaa ja pimeässä syksyssä ja talvessa olisi kiva aina odottaa jotain ”pakollista” juhlapyhää, jouluun kun syyskuun jälkeen tuppaa olemaan vielä aikaa. Toki täällä meillä päin Halloweenia vietetäänkin ainakin Trick-or-treat -kierroksien merkeissä ja vasta tänä vuonna opin, että yksikään lapsi ei tule ovelle, jos asunnon etukuistia ei ole koristeltu. Tästä mokasta viisastuneena kaiverramme tosiaan vähän lisää kurpisoja ja asetamme haamupallon paikoilleen. Toisaaltahan tämä sääntö on hyvinkin järkevää, koska uuden juhlan väkisin tuonti meidän perinteisiin ei varmasti miellytä kaikkia, eikä tietysti tarvitsekaan.

IMG_7661

Kanervat istutin tänään, ja sen seurauksena pihakin on siivottu loppukesän jäljiltä. Olen jostain lukenut, että kuolleet kukat tuovat kotiin huonoa energiaa. Ostan tämän ajatuksen täysin, on yhtä ahdistavaa tuijottaa sohvalta kuolleita kukkia ruukussa, kuin herätä aamulla likaiseen keittiöön – ei energisoivaa alkuunkaan. Muutaman kanervan säästin tytölleni iltapäiväksi, koska hän oli mukana niitä ostamassa, ja oletettavasti odotti päästä mukaan istutushommiin. On varmasti liitännäistä tähän pian kolmen vuoden ikään, että kaikessa pitää saada auttaa, parmesanin raastamisessa, kukkien kastelussa, pikkusiskon rattaiden ja kauppakärryjen työntämisessa, ostosten nostamisessa hihnalle ja tavaroiden pussiin pakkaamisessa. En valita, hän alkaa olla näissä jo aika hyvä. Suurin ilon aihe on kotiin kuljetettu ruokalähetys, jonka hän saa laatikoista purkaa kaappeihin.

k3

IMG_7657 2

Yksi ongelma tässä syksyssä kuitenkin on. Se, miten ihmeessä perustelen miehelleni Thanksgiving dinnerin, siis meillä järjestettäväksi. Marraskuun neljännestä torstaista voin joustaa, viikonloppukin käy. Sweet potatoes ja pecan pie ovat ainakin listalla. Yksi haaveeni olisikin viettää joskus viikko Nykissä Kiitospäivän ympärillä. Halloweenkurpitsat olen nähnyt, mutta kalkkunaryntäystä en.

Mainokset

Se on syksy ja blogin paluu – mitä viimeinen puolivuotinen ehti opettaa?

k5

k2

Syysarki rullaa taas kunnolla tästä päivästä alkaen ja niin tekee blogikin paluun. Toivottavasti joku tänne vielä tämän pitkän tauon jälkeen eksyy. Juuri tarkistin, että viimeinen postaus on tehty 9.3 ja seuraavana aamuna meitä olikin jo yksi lisää. Arki asettui varmaan noin kuukaudessa uudella kokoonpanolla, mutta jostain syystä silti tuntui, ettei tänne ollut aikaa. En ole kunnolla edes ehtinyt lukea blogeja. Mutta sitten tuli syksy ja kova ikävä tänne. Aikoinaan aloitin blogin kirjoittamisen juuri syksyllä, niin tämä on myös hyvä hetki tehdä paluu. Syyskuu taitaa olla heittämällä suosikkikuukauteni.

k3

Mitä edellinen puolivuotinen on sitten opettanut?

  • Tuorepuuro on loistava aamiainen. Herään joka aamu nälkäisenä, ja jo ajatus siitä rentouttaa, että puuro odottaa hunajaa ja pähkinöitä vaille valmiina jääkaapissa. Tämän aamun puurossa oli 1dl kookosmaitoa, 1dl kaurahiutaleita, loraus vettä, mustikoita, banaania, hunajaa ja saksanpähkinöitä.
  • Jos mahdollista, kannattaa herätä ennen lapsia (varsinkin jos se tuorepuuro ei odota valmiina) keittämään kahvia ja vaikka lukemaan. Ei tämä usein toimi meilläkään, mutta joskus toimii ja sehän riittää.
  • Lähtötilanteissa pue ensin itsesi. Varmaan samasta syystä lentokoneessa happinaamari pyydetään ensin laittamaan omille kasvoille.
  • Kahden lapsen kanssa on mahdollusta matkustaa. Nyt on takana yksi Ahvenanmaan reissu, pikapyrähdys Köpikseen ja loma Kreikassa. Palaan näihin vielä tässä syskyn aikana.
  • Jos mahdollista, matkusta pienten lasten kanssa aurinkolomille valmispaketilla. Ihan vain siitä syystä, että lääkäriasiat sujuivat näin todella mallikkaasti. Yhdellä nopealla puhelinsoitolla lääkäri oli alle tunnissa hotellihuoneessa. Olen alkanut epäillä, että ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen emme matkusta mihinkään kahden terveen lapsen kanssa.
  • On turha yrittää suojata vauvaa sairaalta siskolta, hän saa sen taudin kuitenkin (heti kiinteiden syönnin alettua).
  • On ihan ok, että vauva syö purkkiruokaa ja sekin on ok, että sitä ei lämmitä (maistuu hänelle jopa paremmin).
  • Älä oleta, että pieni vauva ei tarvitse kesävaatteita. Kesäkuussa hänellä oli yksi lyhythihainen body ja elokuussa tajusin, etten ole käyttänyt hänellä mitään pitkähihaista moniin viikkoihin. Mutta kukapa muukaan olisi uskonut, että Suomeen voi rantautua tuollainen kesä.
  • Koiramäen Pajutallin Kurpitsakarnevaali on edelleen suosikkitapahtumani pääkaupunkiseudulla. Meidän oma pala Stars Hollow:ta. Kuvitus on sieltä.

k1

k4

k6

Kivaa alkanutta syksyä kaikille ja tervetuloa takaisin teille, jotka tänne vielä löysitte!

Kevään ja tulevan muutoksen merkkejä

m7

m8

m1

Tämä on ilmeisen yleinen tila monella naisella ennen synnytystä, siis tämä, että haluiaisin siivota varastoa, järjestellä paikkoja ja itseasiassa imuroida lähes päivittäin. Tuntuu todella vastenmieliseltä ajatukselta kantaa vastasyntynyt johonkin pölykoirien, roiskeiden tai ihan vain epäjärjestyksen keskelle. Tykkään yleensäkin, että kotona on siistiä, koska sotkussa mieli on levoton ja aamut kamalia, jos joutuu heräämään likaiseen keittiöön keittämään kahvia. Mutta kaappien järjestyksen kanssa menen sieltä yleensä mistä aita on matalin. Olen poissa silmistä, poissa mielestä -tyyppi useimmiten, mutta tällä hetkellä tilanne on täysin päinvastainen. Minun pitää saada tietää mitä varastossa on, missä se siellä on, vaatekaapin sekasotku ahdistaa välillä öisin ja likapyykkiä ei saa olla korissa liikaa. Pahin kompastuskiveni on yleensä kodinhoitohuone, josta en saa puhtaita pyykkejä kaappeihin, vaan pahimmassa tapauksessa ne sekoittuvat uudelleen likaisten kanssa ja saatan pestä pyykkejä uudelleen. Se prosessi vain tarvitsee meillä aikansa ja paikkansa. No tämäkin ongelma on tällä hetkellä historiaa, koska puhtaat pyykit löytävät kaappeihin heti kuivumisen jälkeen ja lapsen pyykit olen jopa muutaman kerran silittänyt. Se ei todellakaan ole lempipuuhaani. Olen myös leiponut sämpylöitä ja kaurakeksejä, mutta tuon innostuksen laitan osittain myös viime viikon pakkasten piikkiin – taaperolle oli keksittävä iltapäiväohjelmaa.

m10

m2

Yksi lähestyvän synnytyksen ja ehkä myös kevään merkki on vaatekaapin päivitys kevätvaatteilla ja -kengillä. Muistan jo ensimmäisen raskauden loppuvaiheessa ostaneeni mm. nahkahousut, uusia jumppatrikoita ja raitapaitoja. Niin kävi nytkin, tällä kertaa en tarvinnut kuitenkaan enää niitä nahkahousuja. Tilasin jopa uuden juhlamekon, vaikka juhlia ei nyt ihan tähän hätään ole tiedossa, enkä oikeastaan tiedä kokoanikaan nyt keväällä tai kesällä. Mutta löysin alesta ainakin kuvassa kauniin Ida Sjöstedin (Prinsessa Sofian hääpuvun suunnittelija muuten) tummansinisen mekon ja näissä hormonihöyryissä se ei todellakaan jäänyt kauppaan. Palauduin ensimmäisestä raskaudesta tosi nopeasti ja olin osittain omissa vanhoissa vaatteissa jo parin viikon päästä (niissä nahkahousuissakin kuukaudessa), mutta ehkä se ei tässä toisessa olekaan niin yksinkertaista, jää nähtäväksi.

Kuvittelin myös, etten tee juurikaan vaatehankintoja uudelle vauvalle, mutta mitä vielä. Vai kuvittelinkohan ihan oikeasti? Ehkä kuuntelin vain järjen ääniä ympärilläni, jotka toitottivat, että onpa hyvä kun hankinnat ovat suurimmaksi osaksi jo valmiina. Olen ensinnäkin lahjoittanut ja myynyt jo tosi ison osan vanhoista pienistä vaatteista ja vaatekaupat ovat taas pullollaan mitä söpöimpiä pieniä rusettipöksyjä ja pupubodyja. Nuo pienet vaatteet eivät juurikaan edes kulu, joten saan ne varmasti vielä helposti eteenpäin sitä mukaa kun koot menevät pieniksi. Tällä kierroksella en myöskään muita ihmisiä miellyttääkseni ajatellut pukea vauvaa punaisiin housuihin tai liilaan bodyyn, vaan puen hänet juuri kuin itse (ja mieheni) haluamme. Tarvitsen ympärilleni neutraaleja sävyjä enkä häpeä myöntää sitä, oli kyse sitten vaatteista, sohvatyynyistä tai petauksesta. Kaikki tarkoittavat tietysti vaatelahjahankinnoillaan vain hyvää, mutta jos minut tuntee tietää kyllä, että en halua pukea vauvaani (tai esikoistakaan) tummaan liilaan, tummaan punaiseen, unikkokuosiin tai jollain teksteillä varusteltuihin paitoihin ja bodyihin. Hyvinä esimerkkenä voisin antaa ”Born in 2018”, ”My dad is my hero” tai ”born to be loved”. Kaikki tekstithän tietysti voivat  pitää paikkansa, mutta en halua mitään sanomaa viattoman pienen vauvan vaatteilla ikinä toitottaa. Ne jäi esikoiseltakin kaappiin. Näin omalla kohdallani, enkä missään nimessä ikinä ota kantaa muiden valintoihin. Minulla oli nuorena neonvärinen napapaita, jossa luki ”Hello Boys”, joten who am I to judge?! En tosin saanut sitä ikinä käyttää.

m3

m6

 

Millä tästä loppuajasta nyt sitten parhaiten selviää, jos siivoukselta ja leipomiselta ehtii?

  • kahviloilla
  • leikkokukilla
  • ulkoilulla
  • matkasuunnitelmilla
  • treenihaaveilulla ja uusien treenivaatteiden hankinnoilla (vaikka edes vaunulenkkejä varten)
  • hyvällä ruualla (kohta voin juoda lasin viiniäkin!)
  • tiedolla, että pian pakkaset loppuu ja kevät alkaa (pitkät kalsarit on nyt nähty)