Amerikkaisia juhlapyhiä metsästämässä

k2.jpg

Kaiversimme kurpitsan ja loppuviikosta kaiverretaan vielä toinen. Se on muuten hauskaa puuhaa, sottaista, mutta hauskaa. Ja jos minulta onnistuu kurpitsan kasvojen muotoilu, niin onnistuu se keneltä vain, uskokaa. Tyttäreni on näissä sottaamisasioissa vähän hienohelma ja koki kaivertamisen turhan likaisena puuhana. Hän tyytyikin oikeastaan seuraamaan sivusta kun tyhjensin vihannesta sanomalehtien päälle, piirsi kuitenkin apunani rajat kasvoille. Tällä kertaa käytössämme oli oikea kurpitsankaiverrussetti, edellisvuosina olen tökkinyt huulten rajoja milloin milläkin. Suosittelen kyllä setin hankintaa lämpimästi, jos tähän puuhaan vielä ryhdytte. Jostain syystä tekeleiltämme unohtuu aina nenä, seuraavaan koitan muistaa senkin piirtää. Muutenkin on pian aika koristella kotia, koska meillä on Halloween-juhlat, jotka tyttöni haluaa pitää naapuruston neljälle kaverille. Luvassa on kuulemma ainakin tanssia, kuppikakkuja ja naamiaisasuja. Jäkikasvu lämpenee nyt jo teemajuhlille, olen siis onnistunut.

k1

Fanitan muutenkin amerikkalaisten rikasta juhlaperinnettä. Juhlia ei ole koskaan liikaa ja pimeässä syksyssä ja talvessa olisi kiva aina odottaa jotain ”pakollista” juhlapyhää, jouluun kun syyskuun jälkeen tuppaa olemaan vielä aikaa. Toki täällä meillä päin Halloweenia vietetäänkin ainakin Trick-or-treat -kierroksien merkeissä ja vasta tänä vuonna opin, että yksikään lapsi ei tule ovelle, jos asunnon etukuistia ei ole koristeltu. Tästä mokasta viisastuneena kaiverramme tosiaan vähän lisää kurpisoja ja asetamme haamupallon paikoilleen. Toisaaltahan tämä sääntö on hyvinkin järkevää, koska uuden juhlan väkisin tuonti meidän perinteisiin ei varmasti miellytä kaikkia, eikä tietysti tarvitsekaan.

IMG_7661

Kanervat istutin tänään, ja sen seurauksena pihakin on siivottu loppukesän jäljiltä. Olen jostain lukenut, että kuolleet kukat tuovat kotiin huonoa energiaa. Ostan tämän ajatuksen täysin, on yhtä ahdistavaa tuijottaa sohvalta kuolleita kukkia ruukussa, kuin herätä aamulla likaiseen keittiöön – ei energisoivaa alkuunkaan. Muutaman kanervan säästin tytölleni iltapäiväksi, koska hän oli mukana niitä ostamassa, ja oletettavasti odotti päästä mukaan istutushommiin. On varmasti liitännäistä tähän pian kolmen vuoden ikään, että kaikessa pitää saada auttaa, parmesanin raastamisessa, kukkien kastelussa, pikkusiskon rattaiden ja kauppakärryjen työntämisessa, ostosten nostamisessa hihnalle ja tavaroiden pussiin pakkaamisessa. En valita, hän alkaa olla näissä jo aika hyvä. Suurin ilon aihe on kotiin kuljetettu ruokalähetys, jonka hän saa laatikoista purkaa kaappeihin.

k3

IMG_7657 2

Yksi ongelma tässä syksyssä kuitenkin on. Se, miten ihmeessä perustelen miehelleni Thanksgiving dinnerin, siis meillä järjestettäväksi. Marraskuun neljännestä torstaista voin joustaa, viikonloppukin käy. Sweet potatoes ja pecan pie ovat ainakin listalla. Yksi haaveeni olisikin viettää joskus viikko Nykissä Kiitospäivän ympärillä. Halloweenkurpitsat olen nähnyt, mutta kalkkunaryntäystä en.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s