Kevään ja tulevan muutoksen merkkejä

m7

m8

m1

Tämä on ilmeisen yleinen tila monella naisella ennen synnytystä, siis tämä, että haluiaisin siivota varastoa, järjestellä paikkoja ja itseasiassa imuroida lähes päivittäin. Tuntuu todella vastenmieliseltä ajatukselta kantaa vastasyntynyt johonkin pölykoirien, roiskeiden tai ihan vain epäjärjestyksen keskelle. Tykkään yleensäkin, että kotona on siistiä, koska sotkussa mieli on levoton ja aamut kamalia, jos joutuu heräämään likaiseen keittiöön keittämään kahvia. Mutta kaappien järjestyksen kanssa menen sieltä yleensä mistä aita on matalin. Olen poissa silmistä, poissa mielestä -tyyppi useimmiten, mutta tällä hetkellä tilanne on täysin päinvastainen. Minun pitää saada tietää mitä varastossa on, missä se siellä on, vaatekaapin sekasotku ahdistaa välillä öisin ja likapyykkiä ei saa olla korissa liikaa. Pahin kompastuskiveni on yleensä kodinhoitohuone, josta en saa puhtaita pyykkejä kaappeihin, vaan pahimmassa tapauksessa ne sekoittuvat uudelleen likaisten kanssa ja saatan pestä pyykkejä uudelleen. Se prosessi vain tarvitsee meillä aikansa ja paikkansa. No tämäkin ongelma on tällä hetkellä historiaa, koska puhtaat pyykit löytävät kaappeihin heti kuivumisen jälkeen ja lapsen pyykit olen jopa muutaman kerran silittänyt. Se ei todellakaan ole lempipuuhaani. Olen myös leiponut sämpylöitä ja kaurakeksejä, mutta tuon innostuksen laitan osittain myös viime viikon pakkasten piikkiin – taaperolle oli keksittävä iltapäiväohjelmaa.

m10

m2

Yksi lähestyvän synnytyksen ja ehkä myös kevään merkki on vaatekaapin päivitys kevätvaatteilla ja -kengillä. Muistan jo ensimmäisen raskauden loppuvaiheessa ostaneeni mm. nahkahousut, uusia jumppatrikoita ja raitapaitoja. Niin kävi nytkin, tällä kertaa en tarvinnut kuitenkaan enää niitä nahkahousuja. Tilasin jopa uuden juhlamekon, vaikka juhlia ei nyt ihan tähän hätään ole tiedossa, enkä oikeastaan tiedä kokoanikaan nyt keväällä tai kesällä. Mutta löysin alesta ainakin kuvassa kauniin Ida Sjöstedin (Prinsessa Sofian hääpuvun suunnittelija muuten) tummansinisen mekon ja näissä hormonihöyryissä se ei todellakaan jäänyt kauppaan. Palauduin ensimmäisestä raskaudesta tosi nopeasti ja olin osittain omissa vanhoissa vaatteissa jo parin viikon päästä (niissä nahkahousuissakin kuukaudessa), mutta ehkä se ei tässä toisessa olekaan niin yksinkertaista, jää nähtäväksi.

Kuvittelin myös, etten tee juurikaan vaatehankintoja uudelle vauvalle, mutta mitä vielä. Vai kuvittelinkohan ihan oikeasti? Ehkä kuuntelin vain järjen ääniä ympärilläni, jotka toitottivat, että onpa hyvä kun hankinnat ovat suurimmaksi osaksi jo valmiina. Olen ensinnäkin lahjoittanut ja myynyt jo tosi ison osan vanhoista pienistä vaatteista ja vaatekaupat ovat taas pullollaan mitä söpöimpiä pieniä rusettipöksyjä ja pupubodyja. Nuo pienet vaatteet eivät juurikaan edes kulu, joten saan ne varmasti vielä helposti eteenpäin sitä mukaa kun koot menevät pieniksi. Tällä kierroksella en myöskään muita ihmisiä miellyttääkseni ajatellut pukea vauvaa punaisiin housuihin tai liilaan bodyyn, vaan puen hänet juuri kuin itse (ja mieheni) haluamme. Tarvitsen ympärilleni neutraaleja sävyjä enkä häpeä myöntää sitä, oli kyse sitten vaatteista, sohvatyynyistä tai petauksesta. Kaikki tarkoittavat tietysti vaatelahjahankinnoillaan vain hyvää, mutta jos minut tuntee tietää kyllä, että en halua pukea vauvaani (tai esikoistakaan) tummaan liilaan, tummaan punaiseen, unikkokuosiin tai jollain teksteillä varusteltuihin paitoihin ja bodyihin. Hyvinä esimerkkenä voisin antaa ”Born in 2018”, ”My dad is my hero” tai ”born to be loved”. Kaikki tekstithän tietysti voivat  pitää paikkansa, mutta en halua mitään sanomaa viattoman pienen vauvan vaatteilla ikinä toitottaa. Ne jäi esikoiseltakin kaappiin. Näin omalla kohdallani, enkä missään nimessä ikinä ota kantaa muiden valintoihin. Minulla oli nuorena neonvärinen napapaita, jossa luki ”Hello Boys”, joten who am I to judge?! En tosin saanut sitä ikinä käyttää.

m3

m6

 

Millä tästä loppuajasta nyt sitten parhaiten selviää, jos siivoukselta ja leipomiselta ehtii?

  • kahviloilla
  • leikkokukilla
  • ulkoilulla
  • matkasuunnitelmilla
  • treenihaaveilulla ja uusien treenivaatteiden hankinnoilla (vaikka edes vaunulenkkejä varten)
  • hyvällä ruualla (kohta voin juoda lasin viiniäkin!)
  • tiedolla, että pian pakkaset loppuu ja kevät alkaa (pitkät kalsarit on nyt nähty)
Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Kevään ja tulevan muutoksen merkkejä

  1. Haha, täällä ihan sama meininki siivouksen ja järjestelyn suhteen! Mä en ole vielä ehtinyt käymään jo olemassaolevia vauvanvaatteita läpi, joten mahdolliset hankinnat on vielä edessä..☺️Tsemppiä sinne loppuaikaan!!

    Tykkää

    • Kävin vaatteet läpi jo maraskuussa, koska vein silloin ison kasan niitä kirppikselle myyntiin. Uuden tsekkauksen tein helmikuussa ennen pienten vaatteiden pesua ja kaappiin jäivät ainoastaan ne, mitä varmasti haluan käyttää, blokkasin aika kriittisellä kädellä. Tarpeeseen hankin oikeastaan ainoastaan yöpukuja ja kietaisubodyja, koska mieheni suurin ahdistuksen aihe on vetää pienelle vauvalle vaate pään yli. Muut vaatteet olen ostanut ihan fiilispohjalla hormonihöyryissä.

      Kiitos tsempeistä! Sulla vielä hieman enemmän aikaa siivota niitä kaappeja, itsellä alkaa tulla kiire 🙂 Ja tervetuloa vielä takaisin kotiin!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s