Talvipäivä gone wrong ja vinkit viikonloppuun

talvi9

talvi2

Tänä vuonna olen ollut ehkä talvesta innoissani eniten koskaan. Tuntuu, että viime vuosina on ollut ihan sama, onko lunta missään vaiheessa. Ok, no lumeton joulu on joskus harmittanut, mutta yleensä sitä lunta on tullut varastoon tammikuussa niin paljon, että vielä huhtikuussakaan emme ole päässeet siitä eroon.  Tänä vuonna on toisin. En varsinaisesti nytkään odottanut lunta, mutta kun sitä satoi, niin kaikki oli yhtäkkiä tosi oikein. En tiedä johtuuko tämä siitä pulkkailun uudesta ilosta vai synkän ja sateisen marraskuun katoamisesta, mutta jostain uudesta on kyse.

talvi10

talvi6

Olen sellainen aika peruspositiivinen ja onnellinen ihminen – yksinkertaiset ja pienet asiat arjessa ovat niitä parhaita aina. Päivä on jo huipputasoinen, jos on hyvää aamukahvia, ulkoilua, leikkejä minin ja koiran kanssa, ystäviä ja yksi hyvä lehti, kirja tai edes artikkeli luettavaksi. En jää hautomaan negatiivisiä asioita pitkään päässäni. Jos en pysty asialle mitään tekemään, siirrän ajatukset hetkellisesti aina sivuun. Mutta (kuten me kaikki varmasti) kannan toki välillä harteillani jonkinlaista maailmantuskaa ja omalla kohdallani se liittyy suurimmaksi osaksi maailman lasten huonovointisuuteen ja ongelmiin ja eläinten kaltoinkohteluun. On asioista, joita minun on vaikea edes miettiä saati lukea artikkeleita tai katsoa videoita. Keskiviikkoaamuna aloin pikkuhiljaa kuuden jälkeen myös tuntea pahaa maailmantuskaa. Onneksi en vatvo näitä asoita kuitenkaan liikaa mielessäni, vaan elän paljon omassa pienessä kuplassani, jossa kaikki on hyvin ja haluan tuon tyytyväisyyden ja perusonnellisuuden antaa perintönä myös tyttärelleni. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty.

talvi3

talvi7

Tuona samaisena synkkänä keskiviikkona kesken jokapäiväisten uloslähtövalmisteuluiden koira karkasi ilmeisesti naapurin kolausta säikähtäneenä ulos ohjuksen lailla. Miehen kymmenen numeroa liian suuret lenkkarit jalassa ilman ulkovaatteita juosten ja välillä kaatuillen umpihangessa sai pohtimaan talven iloja hetkellisesti uudestaan. Jostain sain vielä empatiaa sen verran kaivettua, että koira pääsi kuin pääsikin vielä viralliselle lenkille mukaan kunhan sain hänet kiinni koirapuiston ovelta.

talvi11

Tiistaina ostin kauan toivotun joulukoristeen Stockan jouluosastolta. Tiedätte varmasti ne pallot, missä lumihiutaleet leijailee ja joulumusiikki soi. Me ehdimme nauttia siitä aina keskiviikkoiltaan asti, jolloin nostin sen lattialle soittaakseni sitä minille. Virhe. Hän onnistui kaatamaan pallon lattiaan ja kohta lainehti parketti ja koriste oli tuhannen pirstaleina. En aio luovuttaa. Ostan uuden. Tuo yksilö vain oli tosi kaunis. Saattaisi kuitenkin tuoda huonoa onnea ostaa samanlainen.

Näihin tapahtumiin kun lisätään koko ajan loppuva puhelimen akku ja tänä aamuna kaatuneet aamukahvit matolle, valkoiselle sohvalle ja tytön valkoiselle paidalle uskon, että viikonlopusta voi tulla vain parempi.

talvi5

Tässäpä siis vielä viikonlopun vinkit.

  • Isänpäiväbrunssi lauantaina. Sunnuntaina perusbrunssit kasvattavat hintoja niin radikaalisti, että menemme brunssille keskustaan huomenna. Virallisena isänpäivänä teen brunssin kotona ja ajattelin valmistaa Mimosat. En tiedä miksi näin talven keskellä Mimosa on ollut mielessäni koko viikon.
  • Lounas Ateneum Bistrossa. Kävin siellä pitkästä aikaa eilen ja se on muuten kiva paikka. Ruoka oli hyvää ja täyttävää, palvelussa ehkä vähän petrattavaa. Kolmen vaunun kopla mahtui myös helposti sisään ja syömään. Ateneumin kujan puolelta pääsee perille hissillä.
  • Afterworkille lomalla. Menen ystäväni kanssa tänään afterworkille, työ kuin työ.
  • Uusi kranssi Clas Ohlsonilta. Se toimii paristoilla ja ledit syttyvät itsestään päivän hämärtyessä. Loistokeksintö. Voit siis valita palaako lamput koko ajan vai ajastimella.

talvi12

  • Olen lukenut tyttärelleni kirjoja jo pitkään. Vähintään 10 minuuttia päivässä. Ja väittäisin, että eilen asiassa tapahtui joku murros ja hän jaksoi kuunnella miltei koko kirjan ilman sivujen repimistä, kirjan vientiä kädestä tai äidin käden puremista (saattaa mennä myös väsymyksen piikkiin). Mutta lukekaa lapsille. Uskon vahvasti sen vaikutuksiin. Opettajana voin myös sanoa, että lukevat lapset erottuvat oppitunneilla. En kyseenalaista tätä artikkelia laisinkaan.
  • Inhoan tätä sanontaa ”I’m sorry for what I wore when it was cold”. Näillä leveysasteilla on silkkaa tyhmyyttä pohtia näyttävätkö Uggit tai Sorelit typeriltä hangessa vaunujen ja koiran kanssa tarpoen. Hei, ei ne näytä. Viime vuonna ostamani Sorelit ovat olleet ehkä yksi elämäni parhaista hankinnoista.

Hyvää viikonloppua!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s