Tuliko minusta nyt sitten aikuinen?

satama

Olen ollut äiti neljä kuukautta ja olen miettinyt nyt kevään aikana useaankin otteeseen olenko muuttunut äitiyden myötä. Aika moni ystävistäni on tätä minulta myös kysynyt. Ja hyvä ja ajankohtainen kysymys se onkin. Viime viikolla juhlin ensimmäistä äitienpäivääni ja sen vuoksi aihetta onkin kiva vähän avata. Voi olla, että asiasta on hieman liian aikaista puhua, kun ei ole puolta vuottakaan vielä vierähtänyt, mutta kerronpa fiilikset tästä hetkestä, ehkä vuoden päästä taas uudestaan. Ehdin kuitenkin jo aika pitkään elää omaa vakiintunutta elämää ennen miniä omine rutiineineen ja ajatuksineen, joten kyllähän tässä uudet tuulet puhaltelee.

baby1

Päätin raskausaikana jo, että minin synnyttyä haluan hänet osaksi meidän elämää, eikä niin, että koko arki mullistuu ja uudistuu synnytyksen jälkeen. Ja sanoisin, että tästä päätöksestä olen saanut pidettyä kiinni. En ole paljoakaan joutunut perumaan menojani tai jättämään huomioitta itselleni tärkeitä asioita. Arjessa on toki moni asia myös muuttunut, mutta ne muutokset liittyvät lähinnä rutiineihin, aikatauluihin ja pieniin yllättäviin muutoksiin. Täytyy muistaa, että puhun nyt täysin subjektiivisesti ainoastaan omasta kokemuksesta, ja olemme varmasti siinä mielessä myös onnekkeita, että mini on todella hyväntuulinen ja mukautuvainen lapsi, eikä ongelmia juurikaan ole ollut. Tukiverkostomme on myös laaja, joten apua on tarjolla melkein aina kun sitä tarvitsee. Tätä osaan todellakin arvostaa, koska tiedän, että kaikilla ei ole näin. Ja vaikka en vertaa koiraa lapseen, niin sanoisin, että koira-arki on ollut aika hyvä pehmeä lasku lapsen tuloon.

baby2

DSC08027

 

Moni asia on pysynyt ennallaan. Edelleen luen Hesarista aamuisin ainakin kolme sivua, viikonloppuisin koko lehden, käyn päivittäin suihkussa (mini viihtyy siellä mukanakin, joten tämä ei ole koskaan ollut mikään ongelma), meikkaan ja föönaan hiukseni, syömme yhdessä iltaisin pöydän ääressä yleensä lämmintä ruokaa, käyn brunsseilla ystävieni kanssa, suunnittelen matkoja, käyn jumpissa ja lenkkeilen, ulkoilen ja leikin koiran kanssa, käymme keskustassa ja tätä ei välttämättä kaikki pienten lasten vanhemmat halua kuulla, mutta nukun yöt lähes kokonaan yhtä pariviikkoista lukuun ottamatta.

baby5

Mikä sitten on muuttunut?

  • Ovesta ulos lähtemiseen saa varata aikaa miltei kolminkertaisesti (olen ollut aina hidas lähtijä ja palannut useita kertoja takaisin, nyt ne kerrat ovat vielä tuplaantuneet).
  • Kahvi jäähtyy usein. Juuri kun saat kaadettua tuoreen kahvin kuppiin, niin tuleekin mitä todennäköisemmin joku uusi projekti ja kunnes ehdit takaisin, on juoma jo kylmää. Joskus aikaa menee niinkin paljon, että se pannussa ollut kahvikin on jo kitkerää ja on keitettävä uudet. Ja suurena kahvin ystävänä tämä on ollut vaikea asia sisäistää. Tosin sain ratkaisun ongelmaan äitienpäivänä ja palaan siihen vielä tällä viikolla.
  • En ole ehtinyt lukea kirjoja pitkään aikaan ja olen todellakin yrittänyt. Tähän asiaan haluaisin jostain riipaista vähän lisää aikaa.
  • Keittokirjat ovat pölyttyneet hyllylle. Ehdin niiden kimppuun enää ehkä kerran kuukaudessa. Toivon, että kesällä lomien aikaan tähän tulee radikaali muutos.
  • Joudun joskus heräämään sotkuiseen keittiöön ja tyhjentämään ja täyttämään astianpesukoneen vasta aamulla.
  • Omat ja erityisesti yhteiset suunnitelmat miehen kanssa vaativat aina hieman lisäsuunnittelua.
  • Googlailen enemmän kaikkea, erityisesti liittyen lapsiin, lastentarvikkeisiin, sairauksiin, ruokailuihin ja kehitykseen. Olen ollut ennenkin ammattigooglaaja, mutta nyt aiheet ovat muuttuneet ja lisääntyneetkin.
  • Matkustaessa jostain syystä tavaramäärä on kolminkertaistunut, vaikka lisämatkustaja painaa vasta 6kg.

Kuten huomata saattaa, muuttuneet asiat ovat aika pieniä eikä millään tavalla isosti elämää mullistavia. Mukautuvana ihmisenä olen niistä jo suurimman osan hyväksynyt. Olin ilmeisen hyvin valmistaunut äitiyteen, koska mikään näistä viimeistä palloa lukuun ottamatta ei tullut varsinaisesti yllätyksenä. Olen ehkä jopa hieman pessimistinen luonne toisinaan, joten olen ollut vain positiivisesti yllättynyt helpppoudesta ja rentoudesta kuukausi toisensa jälkeen. Kaikki on tuntunut luonnolliselta.

chloee

Itsestäänselvyys lapsen hankinta ei ole ikinä itselleni ollut ja olisi todella pelottavaa ajatella, että lapsi on ainut asia mikä tekee elämästä merkityksellistä. Kaikilla ihmisillä on omat haaveet ja unelmat elämässä ja aina ne eivät toteudu. Joskus on muutettava radikaalistikin suuntaa. Joten sanomattakin on selvää, että olen uskomattoman onnellinen ja kiitollinen siitä, että meille suotiin pieni prinsessa päiviä ilahduttamaan.

Ja tuliko minusta nyt siis aikuinen? En tiedä vieläkään mitä se tarkoittaa, joten todennäköisesti ei. Vastuu on kyllä lisääntynyt.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s