Kävin lauantaina vähän erilaisella brunssilla, Pastisissa. Mainittakoon tähän väliin, että pidän ravintolasta todella paljon, siellä jos jossain on sitä aitoa ja oikeaa bistro-henkeä ja illallisetanat huippuhyviä. En oikeastaan tiennyt yhtään mitä brunssilta odottaa. Olin nähnyt jossain maininnan leikkeleistä ja patésta, ja jo sana paté tuo vähän kyseenalaisia mielikuvia. En ole koskaan ollut sen suurin ystävä, totta puhuen olen syönyt sitä aika vähän.

Kaikki ruoka tarjoiltiin pöytään, mikä oli piristävää vaihtelua. Buffabrunsseja on kuitenkin koko kaupunki jo täynnä. Suosin muutenkin mielummin niin sanottuja annosbrunsseja, jossa ruoka tilataan listalta tai tuodaan pöytään. Sillä välttää yleensä turhan ähkyn.

Alkupalalautaselta löytyi niitä leikkeileitä ja patéta, suolakurkkuja, oliiveja, lohiquicheja, possua (ehkä) ja ihan uskomattoman hyvää leipää marmeladin kanssa tarjoiltuna. Visuaalista silmääni miellyttää muuten tosi paljon se, että leipä tuodaan pöytään pienissä paperipusseissa eikä korissa. Pääruoka oli erikoisin tai itse en ollut ainakaan ikinä törmännyt vastaavaan, kananmunavanukasta mustekalalla (arkipäivää Pariisissa?). Sillä oli tietysti joku hieno ranskalainen nimikin, jonka unohdin jo siinä vaiheessa kun astuin ravintolasta ulos.

Jäkiruuan sai itse valita tarjoilijan tuomalta kerrostarjottimelta, josta löytyi kakkuja, macaronseja, marmeladia ja vaahtokarkkeja. Tähän se sokeriton kuukausi tunniksi kaatui.

Edes paté ei pilannut kokonaisuutta. Ruoka oli todella hyvää ja laadukasta ja menisin ehdottomasti myös uudelleen. Ainoa mitä aina toivoisin brunsseilta olisi kahvin kuuluminen pakettiin ja yllättävän monessa paikassa se on erikseen tilattava lisuke. Kaksi asiaa nyt kuitenkin kuuluu brunssiin kuin brunssiin, kahvi ja kuohuva.

Brunssin jälkeen oli vielä aikaa koluta stadin kauniita katuja uskomattomassa auringonpaisteessa ja vierailla muutamassa sisustusliikkeessä, ihana Helsinki-aamupäivä.